Äh, nyt purkkiin tämä blogi. On vähän päässyt unohtumaan tässä tohinassa tämä viimeinen postaus. Vaihtarikevät on nyt jo kaukaiselta tuntuva kokemus ja normaali arki on palannut täysin. Paljon on ollut puhetta siellä täällä mahdollisesta post-Erasmus-depressiosta, mutta minulle sellaista ei ole pahemmin ilmaantunut. Ainoa asia mikä joskus kaihertaa, on se, ettei pysty ja ehdi pitämään niin paljon yhteyttä uusiin ystäviin kuin haluaisi. Suomeen paluu oli oikeasti tosi hienoa ja on kiva olla taas omien tavaroiden ja omien juttujen ympäröimänä.
Mutta nyt kun olen täällä jo uuden pitäisipitäisivuoren keskellä, lyhyesti tiivistäen: Kevät Ljubljanassa oli vähän kuin pitkä loma, vaikka tuli siellä hitusen verran opiskeltuakin. Vaihtarina oleminen oli tosi hieno ja opettavainen kokemus, jota suosittelen ihan kaikille!
