Elossaolon merkkejä

Huh, Blogi on ollut näköjään kuukauden koskematta! No ei ihme, aika tuntuu olevan täällä kortilla koko ajan. En ole koskaan aikaisemmin ollut näin kiireinen, enkä kokenut tällaista tapahtuma- ja informaatiotulvaa. Joka hetki olisi jotain hienoa, johon täytyisi osallistua ja siinä sivussa täytyisi vähän opiskellakin, vieläpä aihepiirejä, jotka eivät ole tutuimpia. Kaikkeen ei yksinkertaisesti ehdi mukaan eikä kaikkien ihmisten kanssa ehdi viettämään niin paljon aikaa kuin haluaisi. Bilettäminen on omalta osalta alkanut asettua samoihin uomiin kuin mitä se oli Suomessa, tai no, kerran viikossakin on enemmän kuin kotona. Mutta useammin ei yksinkertaisesti kiinnosta enää. Mielummin tekee virkeänä ja hyvinvoivana jotain muuta.

Kevät (ellei jopa kesä) on tullut Ljubljanaan. Lähiaikoina on ollut jo useampia hellepäiviä ja yksi niistä sattui täydellisesti olemaan eilen kun joukko Erasmuksia kokoontui Tivoliin piknikille. Olipahan mukava iltapäivä tuttujen ja vähemmän tuttujen vaihtareitten kanssa. Frisbeen heittoa täytyy päästä treenaamaan jatkossakin, nyt se ei sujunut vielä ihan täydellisesti muutamaa onnistunutta kiinniottoa lukuunottamatta. Meidän heittely tanskalaisen ystävän kanssa oli aika säälittävää maasta nostelua :) Muutoin iltapäivä sujui leppoisasti eväitä syödessä ja höpötellessä.

Kesän eka mansikka

Aikaa on tosiaan kulunut viime postauksesta ja raportoimatta on muun muassa reissut Serbiaan, Belgradiin sekä laskureissu Itävaltaan. Belgradin matka oli opiskelijajärjestö SOUn järjestämä bussimatka. Alun perin olin ajatellut, ettei tälläiset järjestetyt bussimatkat eikä Erasmus-reissut ole mun juttu, mutta koska moni tuttu oli lähdössä ja koska reissu maksoi vain 100 euroa (+25e illallinen), päätin, että kokeillaan nyt kuitenkin. Yö bussissa oli suhteellisen hirvittävä. Meillä oli vieruskaverin kanssa jalkatilojen puolesta bussin huonoimmat paikat etupenkissä. Aamuyön kauniiden maisemien puolesta paikat oli kuitenkin parhaat.


Yö meni torkahdellessa ja lähes nukkumatta, joten aamulla olo ei ollut kaikista virkein. Parin tunnin hotellilla lepäämisen jälkeinen kaupunkikierros 50 hengen laumassa ei ollut ihan mun juttu. Tuollainen laumailu sai vaan ärsyyntyneeksi ja olin todella huojentunut kun vihdoin lähdettiin pienemmällä porukalla ensin kahville ja sitten vain päättömästi kuljeskelemaan. Se oli mukavaa se. Ilma oli todella kesäinen ja oli vaikea uskoa, että elettiin maaliskuuta.

Belgrade oli vaikeasti selitettävästi todella kivanoloinen kaupunki tuon parin päivän kokemusken perusteella. Olihan siellä visuaalisesti pääasiassa rumaa ja harmaata, mutta ilmapiiri oli mukava ja paikalliset ystävällisiä meille heikosta englannin taidosta huolimatta (puhui moni tosin hyvinkin). Meidän erittäin oudoksi osoittautunut oppaamme varoitteli kovasti kuinka serbialaiset ovat temperamentiltaan todella erilaisia ja kaupungissa pitää olla varovaisesti, ettei joudu hankaluuksiin. Niin tai näin, mitään negatiivista ei tullut paikallisten osalta vastaan. Erilaista Belgradissa oli esimerkiksi kulkukoirat kaupungilla sekä joidenkin naisten ”itäeurooppalainen” tapa pukeutua. Poliiseja oli kaikkialla ja sodan jäljet vieläkin näkyvissä, tosin pommitettuja rakennuksia on jätetty tarkoituksella siihen kuntoon. Jostain syystä Belgrade on myös kuuluisa bilekaupunkina.

Itävallassa taas oltiin kuuden hengen porukalla, mikä osoittautui huippuryhmäksi ja meillä oli tosi kiva viikonloppu! Meitä oli kolme tyttöä ja kolme poikaa, Suomesta, Ruotsista, Kanadasta ja Slovakiasta. Alppimaisemat oli upeat, vaikka lunta alkoi olla paikoin aika vähän. Tuntui hullulta olla toppavaatteissa kun lämpätila oli parhaimmillaan yli 20 astetta. Lumi oli myöskin tosi raskasta, minkä vuoksi tällä lihaskunnolla olo oli iltaisin aika poikki ja afterski-meiningit aika minimaaliset. Oltiin vuokrattu asunto, joka osoittautui todella ylelliseksi ja vieläpä halvaksi (20e per nenä per yö). Muutenkin Itävallassa oli paljon edullisempaa kuin mitä olin olettanut, eikä laskureissu sinnepäin toistekin ole mahdottomuus.

Ai niin, hyviä uutisia niille, jotka on olleet huolissaan mun suodatinkahviaddiktiosta, tai siis siitä, että saanko riittävästi suodatinkahvia: saksalaisilla on ratkaisu kaikkeen; saksalaisen ystävän vinkistä ostin pelkän suodatinosan ja suodatinpusseja. Nyt siis valmistelen kupin kerrallaan suoraan mukiin vedenkeittimen ja tämän systeemin avulla. Nerokasta! Elämä Ljubljanassa on hektistä, mutta mukavata :) Loppuun vielä kokeiltavaksi Metelkovan peruskamaa.