"Opiskelua" ja suunnitelmia

Minusta on tullut todella laiska täällä. Siksi myös blogi seisoo koskemattomana ja muun muassa Budapestin reissu ja parit retket jää nyt raportoimatta. Alkuvaiheessa oli tekemistä ja ohjelmaa niin paljon, ettei ehtinyt ajatellakaan opiskelemista. Nyt taas aikaa on niin paljon, ettei saa mitään otetta tähän opiskeluun. Tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Paitsi lenkkeilyyn, jee, olen taas muistanut kuinka kivaa onkaan käydä lenkillä hyvän musiikin kera! Tässä lähellä ei ole mitään superkivoja lenkkimaastoja, mutta pikkuisen asfalttimatkan päästä löytyy iso pelto, jonka poikki ja reunoilla on mahdollista juoksennella. Myöskin Tivoliin (iso ja "kuuluisa" puisto) täytyisi hankkiutua lenkille taas tässä joku kerta. Sinne on matkaa jokunen kilometri, mutta lenkkimaastot todella kivat ja valinnanvaraa reiteissä vaikka kuinka. Voi lenkkeillä perinteisillä kävelyteillä tai hankkiutua oikein metsään. Kuulin muuten huhun, että Tivolin metsässä on hylätty hotelli, jonka ovet on auki, sinne voi kävellä sisään. Se on kuulemma ollut siellä huoltamatta niin kauan, että jonkin huoneen lattiasta kasvaa läpi puu! Sinne täytyy vielä joku kerta mennä! Mielellään tietysti pimeällä ja Hohdon ja 1408:n katsomisen jälkeen ;)

Mutta laiskotteluasiaan. Nykyisellään minulla on tosiaan luentoja vain kolme kappaletta viikossa; tiistai-iltana, keskiviikkoaamuna ja keskiviikkoiltapäivänä. Keskiviikkoaamun luennot ovat lisäksi niin köykäsiä, eikä siellä edes katsota läsnäolijoita, että pari kertaa olen jopa lintsannut. Minulla oli myös tarkoituksena alkaa käydä ihan vaan mielenkiinnosta Ekonomisen tiedekunnan Human resourse management –kurssin luennoilla torstaisin, mutta yhden ainoan kerran olen saanut sinne raahauduttua. Ne luennot on tosi mielenkiintoisia ja helppoa kuunneltavaa, mutta kummasti jos vähänkin ei jaksa, niin tulee jätettyä väliin. Tämän kuun lopulla alkaakin sitten se ainut kurssi, jonka suorittamisella on mun tutkinnolle jotain merkitystä: 3 viikon post graduate –tasoinen intensiivikurssi Combining qualitative and quantitative methods. Kuulostaa superjännältä.

Luentojen lisäksi pitäisi tietysti lukea Suomeen tekemääni sosiaalipsykan esseetä varten sekä yhteen kurssiin liittyvään ryhmätyöhön liittyvää kirjallisuutta. Itsenäinen lukeminen se vasta haastavaa onkin, kun aikaa sille olisi lähes rajattomasti. Olen koittanut saada jotain otetta lukemiseen tomaattien avulla. Löysin kyseisen menetelmän gradutakuu –sivustolta, jota olen silloin tällöin selaillut ensi syksyä ajatellen. Tomaattien kerääminen toimii toisinaan ihan jees, mutta tälläi mä kuitenkin yleensä päiväni käytän: puuhastelemalla pääasiassa tärkeitä turhanpäiväisyyksiä ja suunnittelemalla how to get my stuff done.

Vaikka Ljubljanassa oloaikaa on jäljellä vielä vajaat pari kuukautta, ajatukset alkaa olla jo toisinaan Suomeen paluussa ja kesässä, mikä ei ainakaan helpota opiskelua. Paluu ja kesän kuviot on nyt ainakin päivämäärien osalta suunniteltu. Vuokrasoppari täällä kestää kesäkuun loppuun, joten asustan varmaankin sinne saakka täällä ja matkustan ehkä vähän täältä käsin viimeiset pari viikkoa kunhan viimeinen opiskelujuttu eli tentti 15.6. on ohi. Haaveissa olisi tehdä kolmen kaupungin reissu Kroatiaan, vieraillen ainkin Pulassa ja matkustaen junalla (ja bussilla). Kroatiaan on saatavilla yhden maan Interrail-lippuja, joilla voi matkustaa esim. kuukauden sisällä kolmena päivänä niin paljon kuin haluaa. Minun kaltaiselleni "aikuiselle" eli yli 26-vuotiaalle kyseisen lipun hinta on 74 euroa, joten täytyy vielä tarkistaa onko lippu ylipäätään kannattava. Nuoremmat youngsterit on paljon onnekkaampia ja saa kyseisen lipun 49 eurolla! Matkaseuran löytäminen vaan ei tunnukaan olevan enää niin helppoa kun moni on jo käynyt Kroatiassa. Mutta toisaalta ei yksin lähteminenkään ole mikään mahdottomuus jos ketään kiinnostunutta ei löydy.

Kesäkuun vikasta päivästä alkaen vietänkin sitten pari viikkoa Tsekeissä. Aluksi pari päivää Prahassa, ihan vaan hankkiutuakseni sinne päin, ja sitten viikon verran työleirillä Hradec Králové -nimisessä paikassa Rock for People -festareilla. Esiintyjälistalla on muutes aika tunnettujakin nimiä, joten kyseessä ei ole mikään ihan pikkufestari. Olen innoissani varsinkin mahdollisuudesta nähdä John Butler Trion! Nyt tiedän systeemistä sen verran, että työ on kierrätysohjemassa auttamista ja majoittuminen on omassa teltassa backstagella. Täytyy siis hommata teltta. En ole koskaan omistanut telttaa, joten vinkit on tervetulleita... Mietityttää ainakin se, mitä kannattaa ylipäätään katsoa ostaessa ja tekeekö parinkympin halpisteltalla yhtään mitään? Työleiristä kertoilen sitten lisää myöhemmin, kunhan kuviot selkiää. Leirin jälkeen oleskelen Tsekeissä vielä muutaman päivän ja näillä näkymin teen jotain päiväretkiä Prahasta käsin, mikäli alkaa tuntua, että olen nähnyt Prahaa riittävästi. Ja aina on tietysti mahdollista, että suunnitelmat muuttuu uusien työleirituttavien myötä. Sittenpä alkaakin lähes vuorokauden mittainen matka Suomeen, jossa toivottavati odottaa jokin kolo, jossa punkata :) Sain muuten Praha-Tukholma-Helsinki -lennot muuten aika edullisesti Norwegianilta, reilulla satasella kaikkine maksuineen ja yhdellä ruumalaukulla. Käytän kyseistä yhtiötä ensimmäistä kertaa, mutta vaikuttaa jo nyt paljon reilummalta kuin perinteinen halpis Ryanair. 13.7. mää sitten tuun!!

Se vidimo!

Elossaolon merkkejä

Huh, Blogi on ollut näköjään kuukauden koskematta! No ei ihme, aika tuntuu olevan täällä kortilla koko ajan. En ole koskaan aikaisemmin ollut näin kiireinen, enkä kokenut tällaista tapahtuma- ja informaatiotulvaa. Joka hetki olisi jotain hienoa, johon täytyisi osallistua ja siinä sivussa täytyisi vähän opiskellakin, vieläpä aihepiirejä, jotka eivät ole tutuimpia. Kaikkeen ei yksinkertaisesti ehdi mukaan eikä kaikkien ihmisten kanssa ehdi viettämään niin paljon aikaa kuin haluaisi. Bilettäminen on omalta osalta alkanut asettua samoihin uomiin kuin mitä se oli Suomessa, tai no, kerran viikossakin on enemmän kuin kotona. Mutta useammin ei yksinkertaisesti kiinnosta enää. Mielummin tekee virkeänä ja hyvinvoivana jotain muuta.

Kevät (ellei jopa kesä) on tullut Ljubljanaan. Lähiaikoina on ollut jo useampia hellepäiviä ja yksi niistä sattui täydellisesti olemaan eilen kun joukko Erasmuksia kokoontui Tivoliin piknikille. Olipahan mukava iltapäivä tuttujen ja vähemmän tuttujen vaihtareitten kanssa. Frisbeen heittoa täytyy päästä treenaamaan jatkossakin, nyt se ei sujunut vielä ihan täydellisesti muutamaa onnistunutta kiinniottoa lukuunottamatta. Meidän heittely tanskalaisen ystävän kanssa oli aika säälittävää maasta nostelua :) Muutoin iltapäivä sujui leppoisasti eväitä syödessä ja höpötellessä.

Kesän eka mansikka

Aikaa on tosiaan kulunut viime postauksesta ja raportoimatta on muun muassa reissut Serbiaan, Belgradiin sekä laskureissu Itävaltaan. Belgradin matka oli opiskelijajärjestö SOUn järjestämä bussimatka. Alun perin olin ajatellut, ettei tälläiset järjestetyt bussimatkat eikä Erasmus-reissut ole mun juttu, mutta koska moni tuttu oli lähdössä ja koska reissu maksoi vain 100 euroa (+25e illallinen), päätin, että kokeillaan nyt kuitenkin. Yö bussissa oli suhteellisen hirvittävä. Meillä oli vieruskaverin kanssa jalkatilojen puolesta bussin huonoimmat paikat etupenkissä. Aamuyön kauniiden maisemien puolesta paikat oli kuitenkin parhaat.


Yö meni torkahdellessa ja lähes nukkumatta, joten aamulla olo ei ollut kaikista virkein. Parin tunnin hotellilla lepäämisen jälkeinen kaupunkikierros 50 hengen laumassa ei ollut ihan mun juttu. Tuollainen laumailu sai vaan ärsyyntyneeksi ja olin todella huojentunut kun vihdoin lähdettiin pienemmällä porukalla ensin kahville ja sitten vain päättömästi kuljeskelemaan. Se oli mukavaa se. Ilma oli todella kesäinen ja oli vaikea uskoa, että elettiin maaliskuuta.

Belgrade oli vaikeasti selitettävästi todella kivanoloinen kaupunki tuon parin päivän kokemusken perusteella. Olihan siellä visuaalisesti pääasiassa rumaa ja harmaata, mutta ilmapiiri oli mukava ja paikalliset ystävällisiä meille heikosta englannin taidosta huolimatta (puhui moni tosin hyvinkin). Meidän erittäin oudoksi osoittautunut oppaamme varoitteli kovasti kuinka serbialaiset ovat temperamentiltaan todella erilaisia ja kaupungissa pitää olla varovaisesti, ettei joudu hankaluuksiin. Niin tai näin, mitään negatiivista ei tullut paikallisten osalta vastaan. Erilaista Belgradissa oli esimerkiksi kulkukoirat kaupungilla sekä joidenkin naisten ”itäeurooppalainen” tapa pukeutua. Poliiseja oli kaikkialla ja sodan jäljet vieläkin näkyvissä, tosin pommitettuja rakennuksia on jätetty tarkoituksella siihen kuntoon. Jostain syystä Belgrade on myös kuuluisa bilekaupunkina.

Itävallassa taas oltiin kuuden hengen porukalla, mikä osoittautui huippuryhmäksi ja meillä oli tosi kiva viikonloppu! Meitä oli kolme tyttöä ja kolme poikaa, Suomesta, Ruotsista, Kanadasta ja Slovakiasta. Alppimaisemat oli upeat, vaikka lunta alkoi olla paikoin aika vähän. Tuntui hullulta olla toppavaatteissa kun lämpätila oli parhaimmillaan yli 20 astetta. Lumi oli myöskin tosi raskasta, minkä vuoksi tällä lihaskunnolla olo oli iltaisin aika poikki ja afterski-meiningit aika minimaaliset. Oltiin vuokrattu asunto, joka osoittautui todella ylelliseksi ja vieläpä halvaksi (20e per nenä per yö). Muutenkin Itävallassa oli paljon edullisempaa kuin mitä olin olettanut, eikä laskureissu sinnepäin toistekin ole mahdottomuus.

Ai niin, hyviä uutisia niille, jotka on olleet huolissaan mun suodatinkahviaddiktiosta, tai siis siitä, että saanko riittävästi suodatinkahvia: saksalaisilla on ratkaisu kaikkeen; saksalaisen ystävän vinkistä ostin pelkän suodatinosan ja suodatinpusseja. Nyt siis valmistelen kupin kerrallaan suoraan mukiin vedenkeittimen ja tämän systeemin avulla. Nerokasta! Elämä Ljubljanassa on hektistä, mutta mukavata :) Loppuun vielä kokeiltavaksi Metelkovan peruskamaa.