Toinen välietappi: mielikuvaa karumpi, mutta silti aikamoinen Pariisi

Bonjour! Pariisi oli hieman karumpi kuin se mielikuva, jossa soi haitarilla soitettu La Vie en Rose ja kaikki on pitsistä. Tähän vaikutti tietysti myös tammikuinen sää, joka oli ekana iltana sadetta ja sitten vaihtelevaa harmaata yhtä päivää lukuunottamatta, jolloin oli upea auringonpaiste. Valtavana suurkaupunkina myös Pariisilla on monta puolta ja kaiken kauniin ja upean lisäksi kaikkialla on myös likaa ja laitapuolenkulkijoita.

Myös Pariisissa pääsin kokemaan hieman paikallismaista elämää asuessani viime kesänä työlerillä tapaamani ystävän luona. Kiersimme paljon must see -kohteita ja jonkun verran kiertelin myös yksin. Oli kyllä hyödyllistä, että Pierre oli mukana, sillä hän osasi kertoa kaikenlaisia taustoja ja sitä kautta sain monesta kohteesta paljon enemmän irti. Oli myös hauskaa, ettei hän itse ollut käynyt joissain Pariisin peruskohteissa kun viimeksi lapsena ja joissain paikoissa ei ollenkaan, vaikka on asunut siellä jo kolme vuotta. Kotiseutututustumista siis myös hänelle. Oli tosi mukava nähdä häntä uudestaan ja muistella viime kesän työleirijuttuja ja kuunnella kyseisillä festareilla olleita bändejä.

Kiersin aikalailla kaikki Pariisin peruskohteet eli Eiffel-torni, Champs-Elysées, Riemukaari, Père Lachaisse -hautausmaa, jonne on haudattu muun muassa Jim Morrison, Edith Piaf ja Oscar Wilde. Hautausmaallakin Pierre osasi kertoilla kaikenlaista sinne haudatuista henkilöistä, esim. tyypistä joka joskus 80-luvulla aiheutti vähän häskinkiä juoksetelemassa Louvressa koskettamassa taideteoksia :D Louvre oli muuten kokemisen ja 10 euron arvoinen. Sekin oli vaan niin valtava, ettei mitenkään voinut kuvitellakaan katsovansa kaikkea, vaikka viivyttiiin siellä yli kolme tuntia.

Pariisissa on kaikki metropysäkeistä lähtien ihanan koristeellista

Mun suosikkipaikka kaupungissa oli kuintenkin turistirysämäisyydestään huolimatta Montmartre, joka on kuin pikkuinen kylä kukkulalla. Kukkulalta on mielettömät näkymät ja melkoisen upea Sacré Couer (pyhä sydän) -kirkko. Montmartre on kuuluisa lukuisista taiteilijoista aukiolla, eikä kyseessä ole mitkä tahansa töhertelijät. Montmartessa ovat työskennelleet muun muassa Salvador Dalí, Claude Monet ja Pablo Picasso.

Siellä missä on turisteja, on usein myös katutaiteilijoita

Myös baari nimeltä Le Piano Vache oli myös tosi kiva. Siellä soitetaan kuulemma joka maanantai jazzia ja (ainakin) tällä kertaa oli vapaasti englanniksi käännettynä gypsy jazz :D Tuli mieleen vähän Pieni suklaapuoti ja sen leffan musiikit. Baarin sisustus oli myös mieleenpainuva, seinät oli täynnä postereita, kortteja, valokuvia ja ties mitä. Oiskohan se ollut Gare d’Austerlitzin tienoilla? Paikka oli tarrojen perusteella myös muun muassa tripadvisorin ja Let's go:n suosittelema, mutta tämä oli sattumaa. Se vain sattui olemaan Pierren suosikkipaikka...

Le Piano Vachesta

Ihmiset puhuu pääasiallisesti todella heikosti englantia ja täytyy olla tyytyväinen, että pystyi edes vähän kommunikoimaan ranskaksi. Oli muuten hyvää harjoitusta taas kuulla ranskaa varsinkin kun kävimme olusilla parin Pierren kaverin kanssa parina iltana. Eihän ne tietysti jaksaneet koko ajan yrittää englanniksi... huomasin kuitenkin, että sain jotain selvää, vaikka tyypit puhui ihan hullun nopeesti. Pariisista ei muodostunut mitään suosikkikaupunkia, vaikka se ihan kiva kaupunki olikin ja sinne varmasti vielä joskus palaan. Au revoir et à bientôt!