Kuvia kaupunkikierrokselta

Osana kielikurssia meillä on myös jotain ohjelmaa liittyen Slovenian kulttuuriin. Yksi tälläinen ohjelma oli kaupunkikierros erinomaisen oppaan johdolla. Hänellä oli paljon mielenkiintoista tarinaa sieltä täältä. Arkkitehti nimeltä Jože Plečnik on suunnitellut paljon kaikenlaista Ljubljanassa ja muun muassa tunnettu Kolmoissilta (Tromostrovje, Triple Bridge) on hänen kädenjälkiään. Mielenkiintoista siinä(kin) on se, ettei se olekaan niin symmetrinen ja säännönmukainen kuin ensisilmäyksellä näyttäisi.

Näkymä Prešeren Squarelle Kolmoissillan toiselta puolelta. Takana Punainen kirkko.

Jože Plečnikin suunnittelema Kolmoissilta

Kaupungin ytimestä näkyy myös kukkula, jossa sijaitsee Ljubljanan linna. Sieltä on muuten hienot näkymät kaupungista, vaikkei olekaan yhtään kuvaa todisteena.


Ljubljanana symboli on lohikäärme


Kauppahallin ihanat ja edulliset pähkinä- ja kuivattuhedelmävalikoimat

Slovenialaisia kansanviisauksia: Jos eukkosi on ruma ja vanha, työnnä hänet tuulimyllyyn ja hae toisesta päästä nuori ja kaunis nainen.

Ja toinen: Sillä välin kun kaksi muuta tappelee siitä, kumpi saa lehmän, kolmas lypsää maidon. Siitä voi sitten pohdiskella syvempää merkitystä.

Söpöt tuolit vanhassa kaupungissa

Jälleen Jože Plečnikin suunnittelemia kohteita; kaupungin kirjasto. Ulkonevat tiilet ovat kuulemma kuin villapaita rakennuksen päällä (tms.) ja ylempien ikkunoiden muoto on kuin avattu kirja. Yhdellä seinustalla on patsas Mooseksesta, joka näyttäisi osoittavan keskustan myöhäisimpään auki olevaan pubiin päin. (Eikä muuten ollut edes kovin myöhään auki eikä muutenkaan kummonen paikka.)

Yksi lukemattomista näteistä kohdista Ljubljanasta; kuja joka johtaa kaupungin pienimmälle aukiolle.

Suihkulähde kaupungintalon vieressä

Myös Ljubljanasta löytyy "lukkosilta", jonne rakastavaiset jättävät rakkauslukkojaan. Osa sillasta on läpinäkyvää ilmeisesti sillan alla kalatorilla työskentelevien miesten iloksi :)

Tori, josta saa tuoreita hedelmiä ja vihanneksia on parhaimmillaan lauantaisin. Torstaina tori oli aika hiljainen, mutta kyllä siellä silti ostokset tekisi.

Tänä iltana vuorossa seuraava kulttuurikokemus; slovenialainen elokuva nimeltä Piran. Hmm… Mielenkiintoista.

Busy busy...

Huh! Muutama päivä mennyt kirjottelematta ja tosi paljon tapahtunut kaikkea. On myöskin ollut aika kiireistä, koko ajan kaikkea... Esimerkiksi lauantaina viimeisenä iltana hostellilla tehtiin ruokaa hostelliporukalla ja oli oikein mukavaa. Onnistuttiin tekemään oikein hieno ateria kun kyseessä oli kuitenkin hostellin keittiö.

Sunnuntaina käytiin slovenialaisen kaverin kanssa Ljubljanan ulkopuolella pikkupaikassa nimeltä Stanjel. Hauska pikkukylä, joka vaikutti ihan kuolleelta, vain muutamia ihmisiä siellä täällä. Sunnuntaina oli kyllä todella kaunis ilma, vaikka olikin tosi kylmä. Ostin Stanjelista pikkupurkin hunajaa hassusta "hunajakaupasta". Pikkukujan seinällä oli vieressä oleva hylly, josta otetaan mitä halutaan ja laitetaan rahat purkkiin. Stanjelin jälkeen käytiin vielä kukkulalla, josta näkyy toisessa suunnassa rannikko (ja Itävalta) sekä toisessa suunnassa vuoret. Olisi ollut varmasti mahtavat näkymät, mutta oli vähän sumuista ja alkoi olla jo pimeää. Paluumatkalla vähän eksyiltiin autolla, tienviitat kun tuntuivat olevan harvassa.

Stanjel kauempaa

Sunnuntaina oli myöskin muutto uuteen kotiin, käytävälle tosin. Oli aikas kiva yllätys kun yksi kämppiksistä oli laittanut sängylleni post it -lapun, jossa luki "welcome home" huteralla käsialalla. Hänellä kun oli käsi paketissa ja lappu oli vasemmalla kädellä kirjoitettu. Ihmiset talolla on muutenkin tosi kivoja, joten luulen, että kimppaasumisesta tulee kivaa! Huomenna torstaina onkin vuorossa minulle ensimmäinen ja suurimmalle osalle osallistujista viimeinen perinteinen torstaikokkaus.

Kielikurssia on kestänyt 3 päivää ja ollaan edetty aika hurjaa vauhtia. Tunnilla pitää olla kokoajan tosi skarppina, mikä on aika raskasta 3 tuntia päivässä (puolen tunnin tauko tosin välissä). Meidän ryhmässä on meitä suomalaisia kolme, pari tanskalaista, saksalainen, kolme ruotsalaista, kolme liettualaista. Ryhmiä on yhteensä neljä, joten lisäksi kielikurssilla on ainakin tsekkejä (varmaan 25 kpl!), ranskalainen, slovakialainen, puolalaisia, italialaisia jne. Sloveeni on kyllä aika hassu kieli... Ja lausuminen erilaisten s-, c- ja z- kirjainten kanssa tuottaa odotetusti haastetta.

Kävin rekisteröimässä myös opiskelijalounassysteemin, joten nyt saa syödä ravintolassa kolmen ruokalajin aterioita enimmillään neljään euroon, aika hurjaa! Homma toimii niin, että nyt kun mun puhelimeen on rekisteröity jokin systeemi, maksun yhteydessä soitetaan numeroon 1808 ja laitetaan puhelin sellaista laitetta vasten. Sitten näytetään vielä opiskelijakorttia ja maksetaan. Aterioita on käytössä 20 kappaletta kuukaudessa, mutta luulen, että saatiin tammikuultakin täydet 20. Opiskelijakortit oli muuten tehty meille valmiiksi, mikä oli mukavaa. Olin nimittäin varautunut menemään hoitamaan asiaa taas yhteen toimistoon, mutta ne jaettiinkin meille kätevästi infotilaisuudessa.

Hommat rullailee aika kivasti siis :) Viikonloppuna olisi suunnitelmissa mennä BTC:hen, eli sellaiseen valtavaan ostoskompleksiin, ainakin yhden tamperelaisen ja sekä jenkkiläisen hostellituttavuuden kanssa. Kamalasti kaikkea mitä pitää hankkia! Päällimmäisenä ainakin lautailutakki... Nyt on nimittäin lumilautakin odottelemassa tuolla pyykkihuoneen nurkassa käyttöönottoa!

Asiat järjestyy

Hahaa, mulla on kämppä! Asunnon löytäminen vaati parin päivän stressaamisen ja hurjasti sähköposteja, mutta kaikki järjestyi. Vasta kolmannella käynnillä SOU:n toimistossa onnistuin tavoittamaan asuntovastaavan. Kaikki oli loppujen lopuksi hyvästä tuurista kiinni, kun istuessani juttelemassa asuntovastaavan kanssa, toimistoon käveli mies, joka halusi ilmoittaa talonsa/asuntonsa vuokrattavaksi. Aloin sitten juttelemaan hänen kanssaan ja sovittiin, että tulen illalla katsomaan paikkaa. Kävin sitä ennen katsomassa myös kaksi muuta paikkaa, mutta tämän kohdalla pystyin päättämään heti.

Kyseessä on kolmikerroksinen rivitalon pääty, jossa on omia ja jaettuja huoneita seitsämälle. Tulen jakamaan huoneen nyt jonkun kanssa, mutta huone on todella iso ja tää herra Gorjanc lupasi järjestellä huonekalut niin, että tila jaetaan kirjahyllyillä. Meillä on oma piha, jossa on grillikatos! Se tulee olemaan keväämmällä aivan loistava juttu. Tapasin jo pari tyyppiä, jotka ovat asuneet siellä jo syksystä ja tulevat asumaan vielä kevään. He vaikuttivat tosi kivoilta ja reiluilta. Kerroin heille, että olen asunut hostellissa jo vajaan viikon ja alkaa tulla kalliiksi. He sitten lupasivat, että voin tulla jo sunnuntaina ja nukkua jossain patjalla. Omaan huoneeseeni pääsen perjantaina. Meillä oli myös puhetta maahantuloilmoituksen tekemisestä ja siitä, kuinka hankalaa se on täällä ja he tarjoutuivat pyytämättä auttamaan siinä. Myös omistaja oli todella ystävällinen ja lupasi tulla hakemaan minut sunnuntaiaamuna hostellilta, ettei minun tarvitse mennä bussilla matkatavaroitten kanssa... Todella ystävällistä! Talossa vaikutti olevan muutenkin hyvä henki. Heillä oli esimerkiksi siivousvuorot ja he kokkaavat säännöllisesti yhdessä. Loistavaa!

Piti käydä sitten hyvien uutisten kunniaksi maistamassa yksi Union hostellituttavien suomalaisen Panun ja jenkkiläisen Mollyn kanssa. Union on ljubljanalaista olutta ja toinen suosittu slovenialainen merkki on Lasko (todennäköisesti väärinkirjoitettu) ja se tulee muistaakseni Mariborista. Nyt molempia maistettuni, tykkään ehkä enemmän Laskosta, vaikka Union muistuttaakin aika paljon suomalaista suosikkia Karhua.

Toissapäivänä tapasin myös tämän suomalaisen kaverin kautta löytyneen slovenialaisen kontaktin Andrejn. Hän oli oikein mukava ja reilu tyyppi ja hänen kanssaan oli kiva hengailla. Käytiin aluksi oluilla ranskalaishenkisessä Le Petit Caféssa ja sitten hän ehdotti mentäisiinkö käymään kukkulalla tsekkaamassa Ljubljana Castle ja sieltä näkyvät maisemat. Oli jo pimeä ja maisemat kukkulalta oli kyllä upeat. Ljubljana ei sieltä katseltuna vaikuttanut enään niin pieneltä, keskustassa kun tuntuu, että kaikki on viiden minuutin kävelymatkan päässä. No joo, mutta Andrejn kanssa nähdään varmaan taas huomenna. Hän ehdotti, että tehtäisiin retki johonkin suuntaan, mikä kuulostaa kivalta idealta. Eilenkin olisin voinut lähteä hänen kanssaan johonkin viereiseen kaupunkiin punk keikalle, mutta a) en ehtinyt asuntonäytön takia ja b) punk keikka ei välttämättä ole ihan mun juttu :D Mutta hän on kyllä kiva tyyppi ja harmi, että hän lähtee kohta pariksi kuukaudeksi pois.

Tosin kyllä täällä tuttuja ja seuraa löytyy kokoajan ja kaikkialta ja jo omasta kämpästä tulee saamaan toivottavasti kuusi uutta ystävää. Pian vuorossa uusi suomalainen tuttavuus; lähden kohta tapaamaan turkulaista tyttöä, johon olen tutustunut facebookin kautta. Hän tulee opiskelemaan samassa tiedekunnannassa ja ollaan kirjoiteltu jotain lähtövalmistelutunnelmia viime viikkojen/kuukausien aikana. Yksin ei tarvitse tosiaan olla!

(Apua, suomenkielen kirjottaminen vaikeutunut jo nyt...)

Pientä probleemaa

Vähän ongelmia ton asuntoasian kanssa. Menin tosiaan eilen sinne toimistoon ja se oli just suljettu. Tänään menin sinne, eikä siellä ollut paikalla henkilö joka vastaa majoituksista. No joku tyyppi (joka sekään ei ollut kuulemma sillä hetkellä "töissä") antoi mulle asuntovastaavan mailiosoitteen sekä suositteli etsiskelemään asuntoja osoitteesta www.lifeinljubljana.si. Kysyin siinä sitten, että meille vähän mainostettiin, että he olisivat etsineet meille valmiiksi jotain paikkoja ja hän sanoi, ettei tiedä mitään sellaisesta. No ei auta muuta kun alkaa selaamaan nettiä loppupäiväksi ja toivoa, että jotain vastauksia tulee. Näillä näkymin vaikuttaisi, että joutuu asumaan hostellissa helmikuun alkuun asti, mikä tulee kyllä aika kalliiksi. Täytyykin buukata toinen vähän halvempi hostelli ja siirtyä sinne huomenna. Hittolainen! No, mutta kai se oli odotettavissakin, ettei kaikki voi mennä ihan putkeen...

Säästäkuurilounas: pastakastiketta purkista ja spagettia (ei ihan meikäläisen normaaliruokavaliota...)

Ensimmäinen takaisku

Menin sitten 12.10 kyselemään asuntoa opiskelijajärjestön toimistosta kun olin oikein kalenteriin kirjoittanut tälle päivälle että toimisto on auki 12-15. No, sehän oli pistänyt luukkunsa kiinni (tai siis siellä oli ihmisiä, mutta he eivät olleet enää ”töissä”) 10 minuuttia ennen kun saavuin sinne. Toimisto on kuulemma poikkeuksellisesti juuri keskiviikkoisin eri aikaan auki kuin muina päivinä. Pöh. Onneksi toimisto on sattumalta ihan viereisellä kadulla hostellista. Oisi voinut ottaa vähän enemmän päähän jos olisin raahautunut jostain kauempaa paikalle. Eikä siinä muuten mitään, mutta tämä hostellissa asuminen maksaa. Melkein 20 euroa yö :(

Lähettelin tossa joutessani sitten vähän maileja asuntoilmoituksista joita löysin täältä. Täytyy mennä huomenna toimistolle yrittämään uusiksi sekä lisäksi kuulostella josko noihin maileihin tulisi vastauksia. Ilmoituksissa olleet asunnot olivat tosin kaikki jaettuja huoneita, mutta mietin tuossa, että olisko se kuitenkaan niin paha jos asunto on aivan keskustassa. Vuokrat oli parinsadan kieppeillä jaetussa huoneessa ydinkeskustassa. Sieltä on on 2-3 kilometriä Fakulteta za Druzbene vede:lle eli sosiaalitieteiden tiedekuntaan, mutta pyörällä tuokin matka menee varmasti mukavasti.

Slovenialainen kaverin kaveri Andrej, jonka näen tänään lupaili mulle muuten pyöränsä lainaan siksi aikaa kun hän on reissussa. Hän on lähdössä kuulemma pariksi kuukaudeksi reissuun ensi viikolla ja saan hänen pyöränsä siksi aikaa! Aikas ystävällistä ihmiselle, jota hän ei ole vielä edes tavannut. Toivottavasti sitä ei vaan pöllitä, täällä kun pyörät vaihtaa kuulemma omistajaa aika tiheään.

On kyllä kotoisa olo kun on edelleen koko hostelli itsellään käytössä. Mietinkin tuossa jo, että pitäiskö jättää kaikki kosmetiikkakamansa tuonne tyttöjen kylppäriin, mutta kuulemma iltapäivällä tulee pari ihmistä lisää. Ei voi liiemmin levittäytyä. Aamulla käytiin myös kahvilla suomalaisen tyypin kanssa, joten ei ole vielä päässyt liiemmin suomenkielestä eroon. Taidanpa lähteä ennen illan kahvittelua vielä hommaamaan bussikorttia ja puhelinliittymää sekä tsekkailemaan lisää vanhan kaupungin maisemia. Heippa!

Mun tän hetkinen koti eli Zeppelin hostel :)

Ensitunnelmia Ljubljanasta

Ensimmäisen muutaman tunnin perusteella Ljubljana tuntuu ihan hauskalta paikalta ja slovenialainen meno rennolta ja kotoisalta. Esimerkiksi kun normaali shuttle-bussi olisi menny vasta puolen tunnin päästä niin päätin maksaa 90 senttiä enemmän matkasta ja menin jaetulla tilataksilla. Sinänsä hassu kokemus, mutta hyvää palvelua eikä mitään valittamista. Hostellillakin on melkoisen kotoisa olo kun ollaan suomalaisen jätkän kanssa ainoat asukkaat ja henkilökuntakaan ei ole paikalla. Hostellin henkilökunta eli nuori tyttö, joka kävi lähinnä päästämässä meidät sisään, oli todella ystävällinen ja opetti minulle jo jopa sloveenin perusteet, eli miten tilata olutta. ”Eno pivo, prosim.” Ja sitä vihreää paikallista kannattaa sitten ottaa, ei punaista. Siistit tyypit juo kuulemma vihreää :)

Havaitsin heti pieniä asioita, jotka ovat samoin kuin suomessa. Heti lentokentän vessassa oli samanlainen käsipaperirullasysteemi kun omalla yliopistolla. Jalankulkijoiden liikennevalot on samannäköiset niistä nappuloista lähtien. Hedelmät kuuluu punnita kaupassa, opin niin sanotusti kantapään kautta. Kävin ekana iltana myös hieman eräässä tavaratalossa pyörähtämässä ja sehän oli aivan unelma. Suomalaisittain katsottuna edulliset hinnat ja hurjasti valikoimaa. Esimerkiksi käsivoiteita oli kokonainen hyllyllinen!

Vähän tuli kyllä ekan pyörähdyksen jälkeen sellainen olo, että mitähän täällä puuhastelisi seuraavat viisi päivää ennen kun kielikurssi alkaa maanantaina. Sen verran pieneltä tuo ydinkeskusta vaikutti. No, suunnitelmissa on ainakin mennä huomenna kyselemään asuntoa opiskelijajärjestön toimistolta sekä illalla mennä ”juomalle” slovenialaisen pojan kanssa. Tämä kontakti löytyi kun mainitsin eräälle kaverille, että olen tänne tulossa. Hän sitten lupasi yhdistää meidät facebookissa, jotta saisin paikallisen kontaktin.






Nyt nukkumaan, että jaksaa herätä huomenna hostellin aamupalalle :)

Toinen välietappi: mielikuvaa karumpi, mutta silti aikamoinen Pariisi

Bonjour! Pariisi oli hieman karumpi kuin se mielikuva, jossa soi haitarilla soitettu La Vie en Rose ja kaikki on pitsistä. Tähän vaikutti tietysti myös tammikuinen sää, joka oli ekana iltana sadetta ja sitten vaihtelevaa harmaata yhtä päivää lukuunottamatta, jolloin oli upea auringonpaiste. Valtavana suurkaupunkina myös Pariisilla on monta puolta ja kaiken kauniin ja upean lisäksi kaikkialla on myös likaa ja laitapuolenkulkijoita.

Myös Pariisissa pääsin kokemaan hieman paikallismaista elämää asuessani viime kesänä työlerillä tapaamani ystävän luona. Kiersimme paljon must see -kohteita ja jonkun verran kiertelin myös yksin. Oli kyllä hyödyllistä, että Pierre oli mukana, sillä hän osasi kertoa kaikenlaisia taustoja ja sitä kautta sain monesta kohteesta paljon enemmän irti. Oli myös hauskaa, ettei hän itse ollut käynyt joissain Pariisin peruskohteissa kun viimeksi lapsena ja joissain paikoissa ei ollenkaan, vaikka on asunut siellä jo kolme vuotta. Kotiseutututustumista siis myös hänelle. Oli tosi mukava nähdä häntä uudestaan ja muistella viime kesän työleirijuttuja ja kuunnella kyseisillä festareilla olleita bändejä.

Kiersin aikalailla kaikki Pariisin peruskohteet eli Eiffel-torni, Champs-Elysées, Riemukaari, Père Lachaisse -hautausmaa, jonne on haudattu muun muassa Jim Morrison, Edith Piaf ja Oscar Wilde. Hautausmaallakin Pierre osasi kertoilla kaikenlaista sinne haudatuista henkilöistä, esim. tyypistä joka joskus 80-luvulla aiheutti vähän häskinkiä juoksetelemassa Louvressa koskettamassa taideteoksia :D Louvre oli muuten kokemisen ja 10 euron arvoinen. Sekin oli vaan niin valtava, ettei mitenkään voinut kuvitellakaan katsovansa kaikkea, vaikka viivyttiiin siellä yli kolme tuntia.

Pariisissa on kaikki metropysäkeistä lähtien ihanan koristeellista

Mun suosikkipaikka kaupungissa oli kuintenkin turistirysämäisyydestään huolimatta Montmartre, joka on kuin pikkuinen kylä kukkulalla. Kukkulalta on mielettömät näkymät ja melkoisen upea Sacré Couer (pyhä sydän) -kirkko. Montmartre on kuuluisa lukuisista taiteilijoista aukiolla, eikä kyseessä ole mitkä tahansa töhertelijät. Montmartessa ovat työskennelleet muun muassa Salvador Dalí, Claude Monet ja Pablo Picasso.

Siellä missä on turisteja, on usein myös katutaiteilijoita

Myös baari nimeltä Le Piano Vache oli myös tosi kiva. Siellä soitetaan kuulemma joka maanantai jazzia ja (ainakin) tällä kertaa oli vapaasti englanniksi käännettynä gypsy jazz :D Tuli mieleen vähän Pieni suklaapuoti ja sen leffan musiikit. Baarin sisustus oli myös mieleenpainuva, seinät oli täynnä postereita, kortteja, valokuvia ja ties mitä. Oiskohan se ollut Gare d’Austerlitzin tienoilla? Paikka oli tarrojen perusteella myös muun muassa tripadvisorin ja Let's go:n suosittelema, mutta tämä oli sattumaa. Se vain sattui olemaan Pierren suosikkipaikka...

Le Piano Vachesta

Ihmiset puhuu pääasiallisesti todella heikosti englantia ja täytyy olla tyytyväinen, että pystyi edes vähän kommunikoimaan ranskaksi. Oli muuten hyvää harjoitusta taas kuulla ranskaa varsinkin kun kävimme olusilla parin Pierren kaverin kanssa parina iltana. Eihän ne tietysti jaksaneet koko ajan yrittää englanniksi... huomasin kuitenkin, että sain jotain selvää, vaikka tyypit puhui ihan hullun nopeesti. Pariisista ei muodostunut mitään suosikkikaupunkia, vaikka se ihan kiva kaupunki olikin ja sinne varmasti vielä joskus palaan. Au revoir et à bientôt!

Ensimmäinen välietappi: kostea Lontoo

Juu, Lontoo oli kokemuksena melkoisen kostea :D Suurimman osan ajasta satoi tai ainakin ilma oli kovin kostea. Meillä oli molemmilla tukka aika kikkaralla, eikä suoristusraudasta ollut paljon apua. Myös sisäisestä kosteutuksesta tuli huolehdittua hyvin. Onneksi Lontoossa pubit ja baarit suljetaan aikaisin ja niimpä mekin oltiin aina suunnilleen ihmisten aikoihin nukkumassa. Tai no, ekana iltana meni aika myöhään :) Tuollainen pubikulttuuri on kyllä mun makuun. Käytiin tosi monessa pubissa/baarissa ja upeita paikkoja tuntui löytyvän vaikka kuinka. Myös fish 'n' chipsit täytyi testata, kokkina työskentelevän houstimme pubissa, ja hyviähän ne oli, uskomattoman rasvaista tavaraa vaan.

Pubi oli mukavan hämyinen

Kosteudesta ja sateesta huolimatta ihastuin Lontooseen täysin ja tulipa taas sellainen kokemus jostain kaupungista, että "täällähän olisi kiva asua". Oleskelun kaupungissa teki mukavaksi tietysti myös se, että saimme asua matkakaverini kaverin luona ja kokea sitä kautta ”tavallisen” lontoolaisen elämää lähiöstä(kin) käsin. Asuimme Leytonissa, joka on noin 20-30 minuutin metro/underground/tube/subway/mitä-sanaa-haluaakaan-käyttää –matkan päässä The Citystä. Talo oli tosi tyypillinen englantilainen kaksikerroksinen talo pienellä hiljaisella kadulla. Houstimme antoi meille paljon hyviä vinkkejä ja sen vuoksi tuli käytyä monessa sellaisessa paikassa, jonne tuskin olisi muuten eksytty. Pakolliset nähtävyydeet tuli tsekattua myös päällisin puolin, mutta enemmän tykkäsin esimerkiksi Camden townista. Sekin päivä oli tosin sateinen, joten voin vaan kuvitella kuinka upea paikka se on kesällä. Toivottavasti palaan kesällä katsomaan, sillä sellaisia suunnitelmia tuli vähän haudottua :) Camden townia on vaikea kuvailla, mutta siellä on jotenkin meininkiä.

Camden townista

Angel nimisestä paikasta löytyy kuulemma parhaat edulliset ravintolat ja siellä tulikin kokeiltua turkkilaista ruokaa, joka osoittautui herkulliseksi! Ravintola oli todella viihtyisä ja pienen kokonsa vuoksi kotoisa paikka, jota voisi suositella jos muistaisi nimen :) Toinen uusi ruokailukokemus oli sushi YoSushi-nimisessä paikassa, jossa lautaset pyörivät hihnalla ja siitä nappaillaan, mitä halutaan. Ihan hauska kokemus!

Rahaa meni niin paljon, etten uskalla edes laskea. Lontoo on todellakin kallis kaupunki. Monet asiat olivat tosin suht edullisiakin, mutta ruuat ja juomat ulkona sekä julkinen liikenne olivat ihan uskomattoman kalliita. Mokattiin vielä vähän kun ei tajuttu ladata Oyster-korteille heti 7 päivän lippua ja ladattiin naurettava 10 puntaa korteille. No sehän oli mennyt jo ekana iltana! Päädyttiin sitten ottamaan 7 päivän lippu tokana päivänä ja maksamaan metroista ja busseista yhteensä 42 puntaa muutamalta päivältä. Uf! Toisaalta Lontoossa kaikki(?) museot ovat ilmaisia, mikä tuntuu uskomattomalta. Kävimme tsekkamassa Trafalgar squarella sijaitsevan National Galleryn sekä vähän kauempaa löytyvän Natural History Museumin. Varsinkin jälkimmäinen oli tosi kiva paikka, tosin liian valtava yhdellä kertaa tutkittavaksi. Sinne voisi hyvin mennä katselemaan pelkästään dinosauruksia tai maailman syntyä ja viettää useamman tunnin per kohde. Taisipa olla ensimmäinen kerta kun näen dinosauruksen luurankoja... aika vaikuttavaa.

Neljä ja puoli päivää Lontoossa oli kyllä aivan liian vähän ja paljon jäi vielä nähtävää. Siksipä sinne onkin syytä palata vielä. Kaupunki on uskomattoman iso ja siellä riittäisi nähtävää vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Se onkin yksi syy, miksi se vaikutti niin mielettömältä paikalta. Oli kyllä uskomattoman kivat viisi päivä kivassa kaupungissa loistavassa seurassa, ei olisi millään malttanut lähteä pois! Loppuun vielä vähän t-paitahuumoria... So true :D

(Tämä on itseasiassa Pariisissa kirjoitettu, täältä lisää kunhan ehdin)

Jännittyneitä ja haikeita lähtöfiiliksiä

Nyt on läksärit vietetty ja lähtö on jo ylihuomenna. Läksiäiset oli kyllä tosi kivat; mäenlaskua eväiden kera ja päätteeksi saunontaa Rajaportin saunalla. Täytyy myöntää, että jännittää ja ressaa ja olo on kummallisen haikea ja vähän pahantuulinenkin. Ei huvittanut lähteä enää illalla mihinkään ja jäin sohvalle leffaa kattelemaan ja ressaamaan. Mun vakkariselailusaitilta Pallontallaajista löytyi onneksi vähän mieltä rauhoittavaa keskustelua (esim. tästä), joten kyllä tää tästä. Tällanen olo ennen lähtöä kuuluu varmaan asiaan ja häviää viimestään kentällä. Oon kokenut tämän itseasiassa ennenkin ennen pidempiä reissuja. Kertaa vaan koko ajan onko kaikki hoidettu ja ressaa ihan turhia asioita. Hyvin kaikki menee!

Olen ottanut valmistelut aika lunkisti ja nyt sitten alkoi muistumaan vielä kaikkea pientä, mitä pitää hoitaa, esimerkiksi kopiot passista paperille ja sähköpostiin on vieläkin hoitamatta. Täytyy siis käydä vielä kerran yliopistolla huomenna kun ei ole skanneria eikä tulostinta. Harmi kun ei tullut mieleen eilen kun kävin tekemässä tentin. Meni muuten yllättävän hyvin ja nyt pisteitä ropisee kivasti lukuvuoden kokonaismäärää parantamaan. Luulen nimittäin, että voi jäädä aika vähälle tältä vuodelta pisteet :)

Huomenna on viimeinen päivä hoitaa asioita ja ohjelmassa on ainakin tulostusreissu yo:lle, pakkaamista ja laukkujen punnitsemista, hiusten värjäystä sekä matkaoppaiden selausta (hain niitä vinon pinon kirjastosta, eli ei lopu kesken).

Mut moro ny, wish me luck ja seuraava päivitys tulee todennäköisesti Lontoosta!