Tässäpä hieman lisää tiivistettyä Slovenia-tietoutta. Kirjottelin nämä erästä kurssia varten (Monikulttuurisuus ja koulutuspolitiikka) ja tänne olen vähän muokannut ja tiivistänyt juttua ja koonnut vain yleistä tietoa Sloveniasta. Slovenian historia on monivaiheinen ja alueen historiaa on kuvattu jo 500-luvulta lähtien slaavien saapumisesta alueelle. En kuitenkaan aloita ihan sieltä saakka ja vedän varmasti monia mutkia suoraksi. Pääpiirteissään siis:
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Slovenia erottautui Itävalta-Unkarin keisarikunnasta ja siitä tuli yksi kuudesta Jugoslavian tasavallan maasta (Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia). Siirtymä tarkoitti samalla siirtymistä länsieurooppalaisen kulttuurin piiristä balkanilaiseen. Alue on ollut alusta alkaen kulttuurisesti ja kielellisesti vahva, joten 1900-luvun lopulla Slovenia päätti jättää Jugoslavian (silloisessa Jugoslaviassa Slovenia, Kroatia ja Serbia) ja tavoitella itsenäisyyttä. Slovenian ja samaan aikaan myös Kroatian julistettua itsenäisyytensä kesäkuussa 1991, suurta Serbivaltiota kaavaillut Serbia aloitti sodan, joka nimettiin myöhemmin Slovenian sodaksi. Sota kesti vain kymmenen päivää ja johti Slovenian kohdalla itsenäistymiseen.
Itsenäistyminen vuonna 1991 ja liittyminen Euroopan Unioniin vuonna 2004 ovat merkinneet Slovenialle paluuta länsieurooppalaisuuteen ja oman paikan etsintää eurooppalaisessa yhteisössä. Itsenäistymisensä jälkeen Slovenia tavoitteli tunnustusta ja roolia varteenotettavana osallisena kansainvälissä yhteisössä ja sen tärkeimpiä ulkomaanpoliittisia tavoitteita oli liittyä kansainvälisiin organisaatioihin ja yhteisöihin kuten esimerkiksi NATO, YK ja EU. Mukaan pääsyn lisäksi Slovenia on tätä nykyä saanut kunnian olla myös puheenjohtajamaana useissa organisaatioissa, mukaan lukien EU vuonna 2008. Yleinen mielipide EU:a kohtaan on edelleen hyvin myönteinen. EU-jäsenyyden positiiviset puolet ovat laajalti näkyvissä arkipäivässä muun muassa liikkuvuuden helpottumisena.
Sloveniaa voidaan pitää taloudellisen menestyksen ja vakauden esimerkkinä alueella. Sen bruttokansantuote on alueen korkein, infrastruktuuri erinomainen ja väestö koulutettua. Naapureihinsa verrattuna Slovenia on huomattavasti vähemmän korruptoitunut. Transparency Internationalin listalla Slovenia on sijalla 27, kun esimerkiksi Kroatia on sijalla 66. Itsenäistymisensä jälkeen Slovenia ottikin tietoisesti etäisyyttä entisen Jugoslavian alueen maihin, eikä halunnut tulla luetuksi Balkanin ongelma-alueeseen. Nykyään maa haluaa kuitenkin luoda suhteitaan Länsi-Balkanille voidakseen toimia eurooppalaisena väylänä alueelle.
Slovenian virallinen kieli on sloveeni ja sitä puhuu noin 88 % väestöstä. Sloveeni on latinalaisin aakkosin kirjoitettu slaavilainen kieli. Slovenian kielellä on ollut suuri merkitys koko Slovenian historiassa. Valtion olemassa olo ja itsenäistyminen ovat pitkälti kielellisen ja kulttuurisen identiteetin säilymisen ja ylläpitämisen ansiota. Slovenian irrottautuminen Jugoslaviasta juuri sellaisenaan liittyi vahvasti siihen, että alueella asuvilla oli yhteinen sloveenin kieli ja kulttuurinen identiteetti. Vuonna 2002 12,3 % (n. 123 000 ihmistä) kansalaisista puhui äidinkielenään jotain muuta kuin sloveenia. Tietyillä alueilla italia ja unkari ovat virallisia kieliä. Muita yleisimmin puhuttuja kieliä ovat bosnia, serbia ja kroatia.
Yleisten tietojen mukaan suurin osa slovenialaisista, noin 60 %, on roomalaiskatolisia. Muslimeita ja ortodokseja on noin 2 % prosentin vähemmistöt. Uskonnoista ei ole kuitenkaan tarkkoja tietoja, koska slovenialaisten ei tarvitse ilmoittaa uskonnollista vakaumustaan mihinkään. Eri uskonnollisia ryhmiä ja yhteisöitä on rekisteröityinä yhteensä 43.
Yksi maailman alhaisimmista syntyvyysluvuista (1,29 lasta/nainen) ja väestön suhteellinen vanhentuminen aiheuttanee muiden länsimaiden tapaan myös Sloveniassa tarvetta työperäisille maahanmuuttajille. Vuoden 1993 jälkeen Slovenian väestö onkin kasvanut ainoastaan maahanmuuton myötä. Viimeisin (30.06.2010) Slovenian nettomuuttoluku, eli maahanmuuttajien määrä vähennettynä maastamuuttajien määrällä, on noin 18 600. Lukua voi verrata vaikka Suomen noin 15 000:een. Sloveniaan muutetaan siis paljon, mutta sieltä muutetaan myös paljon pois. Suurin osa maastamuuttajista on ulkomaalaisia ja suurin virtaus on (takaisin) Bosnia-Hertsegovinaan sekä muihin entisiin Jugoslavian maihin. Tavallisinta on, että maastamuuttajat menevät takaisin lähtömaahansa. Vuoden 2000 jälkeen tarkasteltuna suurin määrä Slovenian kansalaisia on muuttanut Saksaan. Tänä päivänä ulkomaalaiset edustavat noin 4 % Slovenian väestöstä. Vuonna 2009 ulkomaalaisista maahanmuuttajista 47 % oli Bosnia-Hertsegovinan, 13 % Kosovon ja 10 % Serbian kansalaisia. Noin 7 % ulkomaalaisista maahanmuuttajista oli muiden EU-jäsenmaiden kansalaisia, näistä lukuisimpana bulgarialaiset, italialaiset ja slovakialaiset.
Sloveniassa voidaan ajatella olevan kahdenlaisia etnisiä vähemmistöjä; etniset yhteisöt eli italialaiset, unkarilaiset ja romaanit sekä etniset ryhmät eli serbit, kroatialaiset, bosnialaiset, albanialaiset, makedonialaiset sekä muutamia maahanmuuttajavähemmistöjä. Ensin mainituilla on virallisen vähemmistön status ja sen mukana tiettyjä oikeuksia, kuten muun muassa erityinen poliittinen asema. Slovenialaisia (etnisesti) maassa on noin 80 % kun taas suurimpia etnisiä vähemmistöjä ovat entisestä Jugoslaviasta juuriltaan olevat serbit (2 % väestöstä), kroatialaiset (1,8 % väestöstä). Unkarilaisia ja italialaisia sen sijaan on verrattain pienet vähemmistöt (0,3 % ja 0,16 % väestöstä).
Slovenian koulutusjärjestelmä on melko samanlainen kuin Suomen. Peruskoulu on yhdeksänvuotinen ja se aloitetaan noin kuusivuotiaana. Sen jälkeen voi valita joko ammattiin valmistavan ammatti- tai teknisen koulun tai jatko-opintoihin valmistavan, nelivuotisen lukion. Koulutukseen käytetään noin 6 % bruttokansantuotteesta, mikä on keskimäärin OECD-maissa käytetty osuus. Sloveniassa on ammatillisia korkeakouluja, mutta yliopisto-opiskelu on suosittua. Julkisia yliopistoja on kolme; pääkaupungissa Ljubljanassa, Mariborissa ja Primorskassa. Suurin niistä on Ljubljanan yliopisto (65 000 opiskelijaa). Näiden lisäksi Nova Goricassa on yksityinen yliopisto.
Siinä siis yleisiä juttuja lyhyesti.
Esseessä mulla oli lähteenä:
Education in Slovenia. Ministry of education and sport. Government of the republic of Slovenia. Osoitteessa: http://www.mss.gov.si/en/areas_of_work/education_in_slovenia/
Klemelä, K. 1999. Slovenia-sivut: historia. Osoitteessa: http://www.kolumbus.fi/kari.klemela/s_historia.htm
Kroflič, K. 2009. Multicultural education in Slovenia. The role of the inductive approach and education through arts in intercultural classroom. (draft version). Osoitteessa: www2.arnes.si/.../Berg-multicultural%20education%20in%20slovenia.doc
Možina, S. P. & Prešeren, P. (edit.), Prevajanje, M.Ž. (translation) 2009. Facts about Slovenia. Osoitteessa: http://www.ukom.gov.si/fileadmin/ukom.gov.si/pageuploads/dokumenti/Publikacije/FACTS2009novWEB.pdf
Nieminen, M. 2005. Eurooppa eläköityy eri tahtiin Tieto & Trendit. Tilastokeskus. Osoitteessa: http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_01_05_nieminen.html
Statistical Office of the Republic of Slovenia (SORS). Osoitteessa: http://www.stat.si/eng/index.asp
Suomen suurlähetystö, Ljubljana 2010. Osoitteessa: http://www.finland.si/public/default.aspx?nodeid=43053&contentlan=1&culture=fi-FI
Ulkoasiainministeriön maatiedosto (UM), Osoitteessa: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=17329&contentlan=1&culture=fi-FI
Integrating immigrant children into schools in Europe. Education, Audiovisual and Culture Executive Agency (EACEA P9 Eurydice) 2009. Osoitteessa: eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/.../101EN.pdf
World Programme for Human Rights Education. Evaluation for the First Phase 2005-2009. Slovenia 2010. Osoitteessa: http://www2.ohchr.org/english/issues/education/training/docs/replies/SLOVENIA_Evaluation29April2010.pdf
Zavratnik, S. 2006. Contemporary Immigration and Asylum Policies in Slovenia. Annales: ser. hist. sociol. 16, 2/2006, s. 343-354.